Viikonloppu Woikoskella

Viime viikonlopun sain viettää Sakon vieraana Woikoski Feelingin WHD Gårdin tilalla. Kuulin, että lauantaina saamme tutustua Sakon uutuuksiin Haulikko- & Kiväärikoulun vetämänä ja sunnuntaina jahdattaisiin seisojilla fasaaneja, olin aivan fiiliksissäni viikonlopusta. Vaikka jo alkuviikosta huomasin, että keli näyttäisi olevan sateinen ja märkä, pakkasin sopivia ulkoiluvaatteita laukkuun ja lähdin innolla reissuun.

Lauantai aamulle oli sovittu tapaaminen klo 09.00, mutta innokkaimmat meistä oli tottakai tullut paikalle jo perjantaina, ottamaan niin sanotusti löysät pois. Olimmekin Jonten, Nicklaksen ja Jannen kanssa katsastamassa tiloja jo hyvissä ajoin! Ystävällinen ja hyväntuulinen paikan asiakasvastaava ja tuleva sommelier Iida olikin innolla ja ammattitaidolla palvelemassa meitä Talliravintola Hilupilttuun baariosassa.

Janne, Nicklas, Jontte ja allekirjoittanut katsastamassa tiluksia

Aamulla sitten alettiinkin heti aamupalan jälkeen tosihommiin, kun päästiin tutustumaan ja hipelöimään uusia tuotteita! Meille esiteltiin mitä kaikkea uutta Sakon S20-mallissa on, ja esittelyn jälkeen tuntui siltä, että kyseinen kivääri saattaa hyvinkin lähteä mukaani jahtiin tulevalla kaudella. Kivääristä on kaksi eri mallia, Hunter ja Precision. En ala tässä teille niiden ominaisuuksista kertomaan, ne voitte katsoa täältä. Kuitenkin sanon tämän alla olevissa kuvissa olevan muokattavan ja purettaan kiväärin olevan erittäin räyhäkäs peli ja hinnat näille tulee olemaan parin tonnin molemmin puolin, joten ei muuta kun kauppaan!

Kuva Marianna Saren
Kustomoitu laukku lisävarusteilla. Ikävä kyllä tämä ei kuulu pakettiin kun hankkii aseen.
Kuva Marianna Saren
Vaihtoehtoina S20 kivääriin on viiden tai kymmenen patruunan lippaat (magnum-kaliiperit 3 ja 7kpl)

Samalla päästiin tutustumaan myös Tikan uuteen T3x UPR tarkkuuskivääriin jota päästäisi kohta myös ampumaan radalla. Kun aseiden ominaisuudet oli käyty läpi, oli viimein aika mennä itse asiaan, testaamaan niitä ja muita uutuuksia, eli ei muuta kun ulkovaatteet ylle ja radalle!

Radalla testataan useita uusia laitteita!

Ensin kiikarit kohdalleen jonka jälkeen aloitetaan ampuminen tauluun 100m kohdalta. Ammutaan seisten Sakon uudella S20 kiväärillä Viper Flex tuelta joka tuntuu 100m kohdalla erittäin hyvältä ampua, sanoisin jopa liian helpolta!

Kuva Marianna Saren
Sako S20 hunting
Kuva Marianna Saren
S20 100m matkalta ampumatuelta oli mukava ammuttava

Kun 100m on kokeiltu, siirrytään hieman kauemmaksi. Vuorossa on 220m ja edelleen painetaan seisten tuelta, mutta nyt valitsen aseeksi Tikka T3x UPR -tarkkuuskiväärin. Sopiva asento tuen takaa, Burris -kiikarin ballistiikkatornista korko kohdalleen ja puristus. Taas kilahtaa pelti että kolina käy. Kolme laukausta kohti maaleja, joista yksi lipsahtaa pari senttiä vasemmalle johtuen ampujan laukaisuvirheestä. Noh, tämä Tikkakin tuntuu kyllä erittäin mukavalta ampua, mutta ulkonäöltään sillä ei ole mitään palaa tuohon Sakolaiseen verrattuna. Toisaalta sitten, hinta on satasen-kaksi edullisempi kuin tuo S20.

Kuva Marianna Saren
Säädettävä poskipakka saisi olla jokaisessa aseessa vakiovaruste! Onneksi nykyisin niitä löytyy myös hyvin jälkiasennusosina vaikka täältä.
Kuva Marianna Saren
Porukalla mennään ja yhdessä tehdään

Kun oli 220 metriä ammuttu, oli aika siirtyä vielä kauemmaksi. Nyt otetiin sitten järeät vehkeet käyttöön, nimittäin SAKO TRG M10 .338 Lapua magnum.
Etäisyys 605m, hyvä asento makuulta, kiväärin etutukissa oleva tukijalka eli bipodi tukevasti maahan ja aseen perän alla oleva monopodi auttamaan perän pidossa. Rauhallinen hengitys ja peltiä kohti puristus. “3cm vasemmalta ohi” kuului kiikarimiehen neuvo. Seuraava laaki siis hieman oikealle, puristus ja KLING, peltiin osui. Viimenen karkki piippuun, nyt ammutaan vaahtosammutinta. Ristikko keskelle sammutinta, puristus ja tsup… …”3cm vasemmalta ohi” kuului kiikarimiehen suusta. Ei osunut viimeisellä, ei siis saatu “savuja”, olisi pitänyt muistaa siirtää hieman oikealle! Noh, lähellä oli, sitä ei vaan lasketa, vihulainen selvisi tästä sessiosta. Mukava oli nähdä kuitenkin miten hyvin tuollainen “ammatimiesten” kivääri käy.

Kuva Marianna Saren
SAKO TRG M10 .338 Lapua Magnum

Ammuntojen jälkeen siirryimme lounaalle, jonne kokki oli laittanut erittäin maittavan buffet -lounaan näyttävästi esille. Lounastauon jälkeen oli aika siirtyä seuraavalle rastille.

Kuva Marianna Saren
Lounas Talliravintola Hilupilttuussa

Seuraava rasti, liikkuvat maalit

Lounaan jälkeen oli aika taas pujotella ulkovaatteisiin ja siirtyä takaisin aktiviteettien pariin. Menimme takaisin ampuma-alueelle, mutta tällä kertaa olikin kohteena liikkuvat maalit. Saimme valita useammasta aseesta, joten tottakai heti valitsin Sako -uutuden S20 Hunterin! Ensimmäinen laukaus paikallaan olevaan villisikatauluun, osumasta liikkeelle ja toinen laukaus liikkuvaan sikaan. Muutaman kerran sai suorittaa kun alkoi luodit löytämään kohteensa.
Tämän jälkeen ehdotettiin, että koita tuolla Tikalla, siinä on avotähtäin, johon ajattelin, että eihän sitä nyt aleta avokkailla sutimaan, kun tarjolla on viimeisen päälle olevia ajotähtäimiä. No, jokin sai minut kuitenkin miettimään, että siitä on toistakymmentä vuotta kun olen viimeksi avotähtäimellä intissä ampunut, joten kokeillaan nyt sitten miltä se tuntuu. Parin kierroksen jälkeen olisin ollut täysin valmis ottamaan tuon avotähtäimillä varustetun Tikan vaikka ajojahtiin, niin mukavalta se tuntui ampua. Rehellisyyden nimissä, YLLÄTTI!

Kuva Marianna Saren
S20 hunter .308 AU:n vaimentimella
Kuva Marianna Saren
Tikka T3x Arctic .308

Seuraavaksi näinkin valikoimissa todellisen kaunottaren, Chapuis Armesin rinnakkaispiippuinen tuplakivääri kaliperissa 9,3x74r. Tätä piti tietenkin kokeilla, heti! Onnekseni oli käynyt niin, että TRG-ammunnoissa oli kuin olikin jäänyt muutama sammutin “henkiin” ja sainkin uuden mahdollisuuden, taas kerran, avotähtäimellä! Matkaa nyt reilu 60m ja karkit piippuihin, puristus… OHI, uusi puristus samasta liipasimesta, OHI! Mitä tapahtuu? Vieressä katsoi kymmenpäinen joukko metsästäjiä, että mitä se mies nyt tussii siinä?!?
Noh, rehellisyyden nimissä tuo sammutin oli noin 10cm leveä ja molemmat laukaukset oli parin sentin sisällä. Ei muuta siis kuin lisää namuja kammariin, tähtäinkuva kohdalleen, puristus ja… OHI! Jo nyt on perk**e… Tässä vaiheessa huomasin, että itse Woikoski Feelingin isä ja Oy Woikoski Ab:n toimitusjohtaja Clas Palmberg oli saapunut seuraamme tarkastelemaan miten ammunnat sujuu, en tiedä oliko johtajan tuoma lisäpaine hyvä vai huono asia, mutta seuraava puristus ja NAPS, niin alkoi sammutin piirtämään savua ympäristöön!

Chapuis armes 9,3x74r side by side
Kuva Marianna Saren Haulikko- & kiväärikoulu

Nyt oli ammuttu liikkuvia kivääreillä, tauluihin oli osuttu ja niistä oli ammuttu ohi! Aika siirtyä siis seuraavan rastin pariin.

Haulikoiden vuoro


Nyt olisi mahdollisuus ampua Berettan uutta 694 Sporting -haulikkoa, josta olin toistaiseksi vain kuullut ylisanoja ja kehuja. Kiekonheittimiin akut kiinni, kasetti täyteen kiekkoja ja ei muuta kun haulia liikkeelle. Uusi 694 tuntui erittäin tasapainoiselta ja mukavalta käsitellä varsinkin kun olin ensin ottanut käsittelyyn Berettan DT11 sporting haulikon, joka yllättäen tuntui että olisi ollut paljonkin painavampi kun tuo 694, ehkäpä johtaja Hirvosen kisavehkeessä oli hieman napakammat puut ja kaikki mahdolliset lisäpainot, joka selittäisi tuon tunteen isosta painoerosta.
Kiekkoja hajosi, suurin osa hauleihin, mutta taisi niistä myös joitain kappaleita selvitä haulisuihkuista hajoten vasta rata-alueen penkkoihin. Tuli ammuttua ensimmäistä kertaa myös enemmän puoliautomaateilla, eikä nekään tuntuneet ollenkaan huonoilta vaihtoehdolta tuleviin kyyhkyjahteihin.

Kuva Marianna Saren
Haulikkokoulun Ville Hirvonen esittelee 694 -mallin tasapainotusta käytännössä.

Lumiräntävesisateisen kiekkosession jälkeen oli aika painella takaisin majoitukseen ja saunaan ennen illallista. Tässä vaiheessa emäntämme Iida kysyi haluaisiko joku käydä kokeilemassa kylmähoitoa heidän Cryo-klinikalla, ja tottavie olin ensimmäisiä joka nosti lapasen pystyyn. En suuremmin pidä kylmästä, mutta täytyyhän tuo nyt kokeilla, eikä tuo nyt voi kovin kylmältä tuntua?

Majoituksesta saunakamppeet mukaan ja kohti tuntematonta. Paikalle päästyäni oli nopeimmat jo testaamassa laitetta, ei näyttänyt ollenkaan hullummalta. Kävin pukuhuoneen puolella vähentämässä vaatteita ja laittamassa paksut sukat ja tossut jalkaan ennen kun siirryin “kammioon”. Ajaksi laitettiin kolme minuuttia ja lämpötila laski vaatimattomasti -136c asteeseen. Olihan se nyt aivan hemmetin kylmä, mutta tuli kokeiltua. Saunan jälkeen olikin fiilis aivan mahtava, joten ei tuosta cryosta missään nimessä huono tunne jäänyt, päin vastoin, voisipa vaikka kokeilla toistekin.

Kuva Iida Kekkonen
Tämäkin on nyt kokeiltu, ei huono.

Saunan ja cryokabiinin jälkeen oli aika siirtyä illalliselle. Alkuruokana sokerisuolattua kuhaa ja juomaksi Chardonnay valkoviini. Pääruokana paahdettu hirvitartar, palsternakkapyre ja rapea lehtikaali, jolle viininä portugalilainen Viera de Sousa -tilan punaviini. Jälkiruoaksi mitäpä muutakaan kun suklaakakku valkosuklaakastikkeella ja vadelmilla jonka kanssa itävaltalainen Eiswein.

Kuva Marianna Saren
Hilupilttuun illalisen menuvalinnat osuivat nappiin meidän porukalle. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi

Maittavan ruoan ja ruokajuomien jälkeen oli helppo siirtyä yöpuulle. Tässä kohtaa lienee vielä aihetta esittää julkinen pahoittelu kämmppikselleni ja taistelutoverilleni Jontelle, mahdollisen kuorsaamiseni johdosta. Vaikkakin tämä herkkäuninen palomies sai kun saikin nukuttua hyvin yönsä, sain aamulla kuulla huutokuorsaavani unissani. Täysin samat sanat kuin kuulen silloin tällöin kotona vaimoltani, tältä elämän taistelutoveriltani…

Kuva WHD Gård
Siistit huoneet olivat kompakteja paketteja asiallisine suihku- ja WC tiloineen.

Fasaanimetsälle

Sunnuntai aamuna herätys ja klo 09.00 aamupalalle, jahtivehkeet päälle, sillä kohta mennään. Kun ollaan kartanon alueella ja metsästetään fasaaneja, valitsin jahtivarustukseksi Tweed -asun. Se osoittautuikin hyväksi valinnaksi, sillä a: en ollut ainoana polvihousuissa ja b: pääsisin testaamaan toden teolla tämän villakankaisen ja kalvollisen jahtiasun vedenpitävyyden.
Siirtyminen metsästysmajalle jossa jaetaan paikalla olijat osiin. Minä lähden ryhmään, jossa Kiväärikoulusta tuttu Markku Vehmas toimii koiranohjaajana saksanseisoja Feron kanssa.

Kuva Marianna Saren
Janne ja allekirjoittanut metsän siimeksessä hetki ennen tulevaa riistatilannetta, josta saaliistakin tuli.

Lähdetään majalta porukassa liikeelle, ja ei aikaakaan, kun Fero ottaa ensimmäisen seisonnan. Porukasta Nikke ja Jontte lähtevät kohti seisontaa, mutta ei, Fasaanin hermo pettää ja se lähtee lentoon ennen aikojaan, minä pääsin kuitenkin koittamaan, mutta lintu jatkoi matkaansa. Pian alkaa homma pelaamaan, ja seisonnat kestää koiran nostaessa Markun käskystä lintuja lentoon.
Hetken kuljettuamme metsässä tulee minun vuoroni hiipiä seisonnalle. Feron kirsu osoittaa tiukasti kuusen alle hännän ollessa suorana kuin rautakanki. Fasaani on piiloutunut hyvin, sillä vaikka tiedän missä se on, en näe sitä. Hiivin hyvään positioon ja Markku antaa Ferolle käskyn ajaa lintu ilmaan, lintu pyrähtää suoraan ylitseni, ja saan ampua hieman huonosta asennosta, mutta lintu saadaan eräksi.

Kuva Marianna Saren

Mukava parituntinen kosteassa metsässä metsästäen fasaaneja ei ole ollenkaan huono tapa viettää sunnutaiaamupäivää. Vaatteet kesti hyvin tuon räntälumivesisateen ja saalistakin tosiaan tuli. Kerrassaan loistava paikka harrastaa. Voin todella suositella kaikille.

Kiitos vielä kerran kaikille isännille ja järjestäjille sekä tietenkin taistelutovereille.

Sako OY
Haulikkokoulu & Kiväärikoulu
Woikoski feeling

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *